Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK
2526272829301
2345678
9101112131415
16171819202122
23242526272829
303112345

RSS

 Nukahtaminen komentosillalle
01.07.2013 08:18 | Timo Nenonen

Eilen (29.6.2013) saimme lukea lehdistä ja katsoa sekä kuunnella viestimistä hollantilaisaluksesta, joka meinasi ajaa Ahvenanmerellä karille. Syykin oli vanha tuttu, vahtipäällikön nukahtaminen komentosillalle merivahdissa ollessaan. Onneksi suomalainen VTS oli hereillä ja onnettomuus saatiin estettyä nopean toiminnan ansiosta.
Ei ole suinkaan ensimmäinen kerta, että vahtipäällikkö nukahtaa brygälle ja seurauksena on karilleajo tai törmäys jonkin muun aluksen kanssa. Ei ole myöskään uutta, että laivoja ajetaan aina vain pienemmällä miehistöllä ja säästöjen ansiosta kärsii turvallisuus.
On täysin vastuuntunnotonta pitää yhtä miestä vahdissa yöaikaan, sillä nukahtamisvaara on olemassa selvinkin päin. Oman kokemukseni pohjalla voin todeta, että omissa laivoissani yöaikaan oli aina vahtipäällikön lisäksi tähystäjä. On paljon epätodennäköisempää, että molemmat nukahtavat yhtä aikaa. Monilla komentosilloilla on nykyään myös ”watch alarm”, mutta kuinka moni sitä käyttää. Kokonaan toinen asia on, että mennään merivahtiin humalassa. Se on vakava rikos ja osoittaa tekijältään suurta piittaamattomuutta.

Crown Mary- laivan tapauskin varmaan tutkitaan ja laivan päällikkö saa ansaitsemansa rangaistuksen. Uskallan kuitenkin sanoa, että vastaavanlaiset tapahtumat eivät tähän lopu. Siksi kaikkien laivojen komentosilloilla pitää olla valppaana ja tarpeen vaatiessa toimittava. On myös muistettava, että etuajo-oikeus ei ole sama kuin päälleajovelvollisuus. Kohdatessaan tuollaisen ilman kontrollia kulkevan aluksen voi nimittäin joutua väistämään, vaikka ei olekaan meriteiden sääntöjen mukaan väistämisvelvollinen. 

 


( Päivitetty: 02.07.2013 09:06 )

 - Timo Nenonen | Kommentit (1)Kommentoi



 Tutustuminen Meriturvaan Lohjalla
27.05.2013 08:53 | Timo Nenonen

 

Toukokuun 24 pnä 2013 meitä oli muutama hallituksen jäsen vastassa Länsiterminaalissa virolaisia vieraita, jotka saapuivatkin hyväkuntoisina. Jatkoimme matkaa bussilla ja otimme Kiasman edestä loppuporukan kyytiin. Matka joutui nopeasti ja perillä meitä oli vastassa Meriturvan johtaja Sami Raappana, joka toivotti ryhmämme tervetulleeksi.
Tilaisuus alkoi yhteisellä lounaalla, jonka jälkeen meille esiteltiin kaikki pelastuskoulutuskeskuksen laitteet. Harmittavaa, että osa laitteista oli epäkunnossa, emmekä päässeet kokemaan kaikkia siellä olevia toimintoja. Aaltokoneesta saimme lyhyen esittelyn, joka kiinnosti kaikkia kuin myös moderni laitos kokonaisuudessaan.
Kierroksen lopuksi saimme kaikki osanottajat lippikset. HLY-HSF:n puheenjohtaja  luovutti yhdistyksen viirin Meriturvalle. Matkamme jatkui kuitenkin vielä Ojamon pelastusveneasemalle, johon saimme myös tutustua. Puheenjohtaja kiitteli vielä Meriturvan johtajaa mielenkiintoisesta esittelystä ja matka jatkui kohti Helsinkiä.

Helsingissä yhdessäolo jatkui Handelsgilletin Donator-salissa. Eesti kaptenite klubin puheenjohtaja Rein Õnnis lausui kiitoksensa järjestäjille ja lahjoitti meille laivalta ostamiaan nautintoaineita. Tämän jälkeen saman yhdistyksen sihteeri Enn Kreem kertoi kuinka he tekevät Eestin merenkulusta Vuosikirjan joka vuosi ja kuinka sen kirjoittajajoukkoon on tänä vuonna päässyt ensimmäinen ei-virolainen eli yhdistyksemme jäsen Lauri Vuorinen. Saimme lahjaksi muutamia kirjoja.
Seuraavaksi saimme kuulla ja nähdä Lauri Vuorisen mielenkiintoisen esityksen ”Eräästä Jäämeren matkasta.” Vierailun viimeiseksi numeroksi nautimme iltapalan, jonka jälkeen vieraamme lähtivät paluumatkalle Tallinnaan. Hyvästelyjen jälkeen me, tusinan verran osanottajia, pidimme vielä kokouksen.

Päivästä jäi mieleen kivaa yhdessäoloa ja tämän jo muutamia vuosia kestäneen vierailutradition jatkumoa eteläisnaapurin kollegoiden kanssa.

(kuvia tilaisuudesta löytyy kuvagallerian loppupäässä)


( Päivitetty: 28.05.2013 08:03 )

 - Timo Nenonen | Kommentoi



 Rikkidirektiivi
18.03.2013 19:34 | Timo Nenonen

Olen lähiaikoina ollut kahdessa luentotilaisuudessa, joissa on muun merenkulun problematiikan lisäksi käsitelty rikkidirektiiviä.
On tutkittu, että maailmassa kuolee vuosittain laivojen rikkipäästöjen aiheuttamaan keuhkosyöpään noin 60 000 ihmistä. Tätä taustaa vasten on aivan järkevää, että rikkipäästöjä rajoitetaan. Mutta tapa, jolla se toteutetaan esimerkiksi meillä Suomessa, koetaan epäoikeudenmukaisena.

Rikkidirektiivi tulee globaalisti voimaan 2020, mutta viimeistään vuonna 2025. Tällöin polttoaineen rikkipitoisuus putoaa 3,5 %:sta 0,5 %:iin.
Sen sijaan ns. SECA-alueilla (Itämeri, Pohjanmeri, Englannin kanaali sekä USA:n ja Kanadan rannikot) rikkipitoisuutta rajoitetaan 1 %:sta 0,1 %:iin jo vuonna 2015. Tämä tarkoittaa, että jokaisen laivan, joka kulkee näiden alueiden läpi, on käytettävä korkeintaan 0,1 %:sta polttoainetta. Mitenkähän tätä käytännössä valvotaan jos laiva on esimerkiksi tulossa vaikka Brasiliasta ja matkalla Venäjälle? Sehän kulkee SECA-alueen läpi, mutta kuka tarkastaa, että se on käyttänyt matalarikkistä polttoainetta kun se on matkalla Venäjälle? Kyllä laivoilla peilaukset ja paperityöt lisääntyvät.
Miksi rikkidirektiivi otettiin käyttöön näin alueittain? Eikö olisi ollut helpompaa ja yksinkertaisempaa valvoa, jos se olisi otettu käyttöön kerrallaan globaalisti. En käy tässä hutkimaan suomalaisia päättäjiä. Voi vaan todeta, että Suomi oli aloitteellinen tuota surullisen kuuluisaa rikkidirektiiviä runnattaessa.
Jos tässä asiassa on jotakin hyvää Suomelle ja suomalaisille, niin vähemmän kansaa kuolee keuhkosyöpään, Wärtsilä tulee saamaan lisää rikkipesuritilauksia ja Neste Oil pystyy hyödyntämään enemmän kehittämäänsä dieseliä.

Timo Nenonen
merikapteeni

 


( Päivitetty: 19.03.2013 14:06 )

 - Timo Nenonen | Kommentoi



 Uusi laivatilaus Ranskaan
01.01.2013 14:20 | Timo Nenonen

 

Niinhän siinä taas kerran kävi, hävittiin tarjouskilpailu ja loistoristeilijätilaus meni Ranskaan. Tosin firma, joka tuon tilauksen sai, on sama STX- Europe. Muutenkin tuohon kauppaan liittyy niin paljon hämärää, että on lähes mahdotonta ottaa kantaa asiaan. Joka tapauksessa tuo tilaus olisi ollut kipeään tarpeeseen Suomen telakkateollisuudelle ja sen menetys oli suuri pettymys.

Ranskalaiset kyllä heti asian selvittyä ilmoittivat että he tulevat tarvitsemaan rakentamisessa Turun telakan apua. Siitä ei ole epäilystäkään, etteikö näin olisi. Kun selviää esimerkiksi laivan rakennusaikataulu, ranskalaisilla alkaa kova puurtaminen ja kun tietää heidän (epä)onnistumisensa aikaisemmista aikataulutuksistaan, epäilykset heräävät. Onhan Olkiluodon atomivoimalakin jo vuosia myöhässä. Kyseessä ei tosin ole sama työ, mutta työn suoritusmoraali on. Ei ole ensi kertaa kun tarjous on tehty liian tiukaksi sekä rahoitukseltaan että valmistumisaikataulultaan ja siitä johtuvia seurauksia voi vain arvailla. Veikkaanpa että suomalaisia tarvitaan vielä moneen kertaan ennen kuin tuo upea uusi risteilijä on valmis.

Vaikka tuo homma meni ohi, on lupa odottaa jatkossa kuitenkin uusia tilauksia Suomeenkin. Esimerkiksi jäänmurtamis- ja jäissäkulkuteknologia on meillä maailman parasta ja sillä alueella tulemme varmasti pärjäämään. Valitettavasti meidän telakkamme vaan ovat ulkomaisessa omistuksessa ja voitot, mikäli niitä tulee, menevät muualle. Mutta jää sieltä ainakin työn osuus tähän maahan.

Timo Nenonen
merikapteeni


( Päivitetty: 07.01.2013 07:43 )

 - Timo Nenonen | Kommentoi



 Kallistua ja kallistuma
04.12.2012 09:01 | Timo Nenonen

Noin viikko sitten (30.11.-12) kuuntelin radiosta ja luin lehdistä, kuinka Silja Serenade oli kallistunut rajusti oikealle tai vasemmalle (en muista kumpaan suuntaan). Tuli heti mieleen, että mikä tuon kallistuman aiheutti. Mutta eihän siinä tullutkaan mitään kallistumaa, vaan laiva heilahti voimakkaasti jompaan kumpaan suuntaan ja sillä siisti. Toimittajat uutisoivat siis laivan kallistuneen, mutta siitähän ei ollut kysymys, vaan (epä)tavallisesta rullausliikkeestä. Katsoin nykysuomen sanakirjasta hakusanalla "kallistua" ja siinä oli synonyyminä esim. mennä kallelleen. Kyllä se silloin jää kallelleen.

Nyt ollaan taas viisaita maissa kun merellä tapahtuu. Nuo rullausliikkeet ovat rahtilaivoilla aika normaaleita riippuen lastista. Omalla kohdallani rautalastissa nuo heiladukset (ei kallistukset)olivat 30-40 astetta ja max oli 50 astetta. Nämä liikkeet tehtiin vauhdilla, rullausperiodin ollessa 5-7 sekunttia. Noissa laivoissa oltiin tilanteisiin varauduttu siten, että tavarat eivät lähteneet liikkeelle. Ei edes lasti, joka oli kaikkein tärkeintä.

Matkustajalaivoissa niin suuret heilaukset, että grogilasi lähtee seilaamaan pöydällä on matkustajien mielestä jo lähellä katastrofia. Heilahduksen suuruus jälkeenpäin kasvaa kertoja kertojalta. Silja Serenadella se oli 10 astetta, mutta jos laiva ei ole varautunut siihen, se voi tuntua kovalta astioiden särkyessä jne. Lohdutukseksi voi vain todeta, että laivan päälliköllekin tuo heilahdus oli varmasti epätavallinen yllätys, mutta ei siinä ole minkäänlaista ainesta katastrofiin.

Timo Nenonen
merikapteeni

 


( Päivitetty: 04.12.2012 09:23 )

 - Timo Nenonen | Kommentoi


©2017 layout210 - suntuubi.com